Valokuvaaja Polina Khanteeva

—Miten päädyit valokuvausalalle?

—Kuten moni muukin – harrastuksen kautta. En ottanut sitä kovin vakavaksi kunnes kauniina kesäiltana iltana yksi hyvä ihminen kysyi minulta sen simppelin mutta tärkeän kysymyksen: "Mistä sinä tykkäät?". Heräsin.

—Mikä on sinusta tärkeintä hyvässä kuvassa?

—Aitous. Niin kuvissa kuin koko elämässä. Vaikka kuvaustilanne on valtaosalle meistä enemmän tai vähemmän jännittävä ja luonnoton, sen epämukavuuden alla ON oikeat tunteet, lempeys, välittäminen. Niitä jos saa kuviin – on tehnyt jotain oikein.

—Tykkäätkö matkustamisesta?

—Kukapa ei!

—Mistä pidät eniten ammatissasi?

—Vapaus. Vapaus kokea, kokeilla, nähdä uusia kasvoja ja paikkoja, rakastua jokaiseen asiakkaaseen, juhlia jokaista elämää kuin ikiomaa.. Vapaus ottaa taukoja. Vapaus tehdä.

—Mistä pidät vähiten ammatissasi?

—Kuvakäsittely ei ole minun lempparipuuhaa mutta on välttämätön :)

—Kuinka suhtaudut kritiikkiin?

—En suutu. Oikeasti. Otan opikseni, reflektoin koskeeko se minua, miten voisin tehdä paremmin. Jatkan eteenpäin.

—Mikä on ollut elämäsi vaikuttavin hetki?

—Kaikki elämänmuutokset, varsinkin ne, jotka tuntuvat ikäviltä alkuun, avaavat ovet maailmaan, josta ei ollut aiemmin edes osannut kuvitella. Nämä hetket ovat useimmiten kivuliaat mutta antoisat. Elään sellaista aikaa juuri nyt.

—Haluaisitko olla mieluummin tykätty vai kunnioitettu?

—En kumpaakaan. Haluan olla autenttinen oma itseni. Aito itselleni ja näin myös muille – niille jotka pystyvät ottaa minua vastaan sellaisenaan kuin olen.

—Mikä motivoi sinua jatkamaan kuvausta?

—Olen löytänyt sen, mitä haluan tehdä kun kasvan isoksi :)

—Jos voisit palata ajassa taaksepäin, mitä tekisit eri tavalla?

—Siitä on turhaa murehtia. Menneisyys on mennyttä ja kaikella on tarkoituksensa. Nyt on nyt.